Hiphei!

Toimistolla on ollut kiireitä; on tilastointeja, tilinpäätösasioita, toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia, yhteistyöpäiviä, tulevaisuuden ideointia, jäsenkirjeitä, laskutuksia ja paljon muuta. Minä näistä kyllä tykkäänkin, välillä pitkät päivät toimistopöydän ääressä vain tuppaavat tylsistyttämään. Minä kuitenkin sitä luontoa tarvitsen ja näinä keväisinä aurinkopäivinä toivoisi edes vilaukselta sen auringon näkevän, mutta se ei tässä toimistossa onnistu. Toimistoni ikkunasta näkyy nimittäin keltainen tiiliseinä, johon jossain vaiheessa päivää aurinko hiukan heijastaa. Palana luontoa on tuo ikkunalaudalla nahistuva Saint Paulia -kukka. Mullanvaihto taitaisi olla paikallaan.. Vai liekö peli jo menetetty?

 

Noh, tänään oli erilainen päivä kun pääsin irtautumaan työpöydästä tunniksi Köyhäjoen pienten kerholaisten kanssa lumitouhuihin. Rakennettiin valtavan korkeat lumiukot, lumiheppa ja -linna ja värjäiltiin tekeleitä vesivärisuihkepulloilla. Olipa mukavaa! Ja mukava oli tulla toimistollekin jatkamaan hommia kun oli taas vähän virtaa happihyppelyn jäljiltä. Näinä parin + asteen kevätpäivinä alkaa pikkuhiljaa kevät tuoksumaan ja linnut laulelee. Mukavaa! Vaikka onhan se vasta helmikuu, mutta kevättä kohti kuitenkin!

 

Siinäpä toimistollepäin ajellessa tulikin mieleen, että työelämäänkin pitäisi saada välitunti. Ei selityksiä tai erityislupia olla sisällä. Kerran päivässä olisi käytävä ulkona. Olipa se sitten lounaspaikkaan kävely, kaupassa tai muilla asioilla käynti kävelemällä.. Lumilinnan tekoon ei taida tästä talosta saada porukkaa innostettua :) Mutta iltapäiväkahviajan voisi hyvin käyttää ulkoiluun, pieni, 10 minuutin reipailu virkistää kummasti, saa veren kiertämään ja aivoihin happea. Jaksaa loppupäivänkin sitten istua taas koneen ääressä.

Otetaampa tavoitteeksi pari kertaa viikossa, 10 minuutin ulkoilu työpäivän aikana. Tähänhän saattaa jäädä koukkuunkin kyllä, mutta tiedostan sen riskin :)

Mukavia välituntihetkiä!

 

-Kaija-